Kehittäminen on huolellista käsityötä

18. toukokuuta 2013

Pimiötyöskentely on kiehtonut minua aina lukion valokuvauskurssista asti. Se on oleellinen osa myös jokaisen neulanreikäkameralla otetun kuvan syntyprosessia, ja itse kehitetyt kuvat tuntuvat käsitöiltä aivan eri tavalla kuin vaikkapa digikuvat.

Neulanreikäkuvausta aloittaessa minulle kävi nopeasti selväksi, etten voisi turvautua minkään vuokrapimiön palveluihin. Kuvia ei kerry kehitettäväksi kovin nopeaa tahtia, eikä pimiötä viitsi varata vain parin kuvan kehittämisen tähden. Aloin siis selvittää, minkälaisia tarvikkeita kotipimiön perustamiseen tarvitaan.

Ensimmäiseksi oli mietittävä, mistä löytyisi tarpeeksi pimeä huone. Pimiö saisi mielellään olla täysin valotiivis. Niin ihanteellisia olosuhteita valitettavasti harvemmin kotioloista löytyy. Koska kyse on valokuvapaperille valotetuista kuvista, ei pimiön kanssa ole aivan niin tarkkaa. Paperi ei ole kovin herkkää, joten pieni ovenraosta pilkistävä valo ei sitä hetkauta, ellei paperia aivan suoraan sille altista. Minun kotonani parhaaksi paikaksi pimiölle osoittautui kylpyhuone.

Huomaa: Noudata kaikkien valokuvakemikaalien kanssa varovaisuutta (varo roiskeita) ja tutustu pakkausselosteisiin. Huolehdi myös käytettyjen kemikaalien asianmukaisesta hävittämisestä. Kaikki kehittäminen tapahtuu omalla vastuullasi.

Kuvien kehittäminen säkkipimeässä olisi melko hankalaa. Usein pimiöissä käytetäänkin punaista valoa, sillä mustavalkoinen paperi ei ole herkkää punaisen valon aallonpituuksille. Sain pienestä, paristokäyttöisestä pyörän takavalosta oivan punavalon omaan pimiööni.

Jokaiselle kemikaalille on oma altaansa. Niidenkään ei tarvitse olla mitenkään erikoisvalmisteisia valokuvauskäyttöön — pelastin esimerkiksi pari roskiin menevää muovista jauhelihapakkausta kehite- ja kiinnitealtaiksi. Pääasia on, että valokuvapaperi mahtuu altaaseen ja peittyy kemikaalilla kokonaan.

Mitään muutakaan erikoista ei tarvita. Työskentelytaso (minun tapauksessani lattia) kannattaa suojata kemikaaliroiskeilta muutamalla sanomalehdellä. Pyykkipoikia voi käyttää kuvien siirtämiseen altaasta toiseen.

Kehityksessä on neljä vaihetta: kehite, keskeyte, kiinnite ja huuhtelu. Altaat kannattaa luonnollisesti asettaa samaan järjestykseen, jotta kuvien siirto seuraavaan vaiheeseen olisi mahdollisimman helppoa.

Ensimmäinen vaiheessa kuva laitetaan kehitekylpyyn. Edellisessä jutussa kerroin, kuinka kehitettä saa valmistettua pikakahvista ja muista aineksista. Kehitys on oikeastaan kriittisin vaihe, sillä siinä kuva tulee näkyviin, ja virheet voivat johtaa tahroihin.

Kehitettävä valokuvapaperi otetaan esiin valotiiviistä säilöstä ja upotetaan kehitealtaaseen. Tässä vaiheessa täytyy huolehtia, että paperi kastuu kerralla kokonaan — muuten siihen voi jäädä ikäviä reunoja. Esimerkiksi pyykkipojalla voi painaa paperin nopeasti pinnan alle. Sen jälkeen alkaa altaan heiluttelu ja ajan laskeminen. Heiluttelun tarkoituksena on nopeuttaa kehittymistä. Sillä myös varmistetaan, että kuva kehittyy tasaisesti. Olen huomannut, että muovipohjainen RC-paperi (joka on varmaankin parasta paperia neulanreikäkuville) kehittyy Caffenol-kehitteessä noin 1,5 minuutissa, jos allasta heiluttaa koko ajan.

Kehitys on aina yhtä hämmästyttävää. Puolentoista minuutin jälkeen nostan paperin pyykkipojalla mustasta kehiteliemestä ja hämmästyn: kuvassa todella näkyy kuvauspaikan näkymä negatiivina! Valumajälkien perusteella en jää ihmettelemään näkyä pitkäksi aikaa, vaan siirrän kuvan hetimiten keskeytealtaaseen.

Keskeytteen tehtävänä on nimensä mukaisesti keskeyttää kuvan kehittyminen ja huuhdella kehite pois paperin pinnalta. Kahvikehitteen kanssa keskeytteeksi kelpaa hyvin vesi. Joskus keskeytteenä käytetään mietoa happoa, mutta Caffenolin kanssa happo voisi aiheuttaa reaktion, jossa syntyy kuplia. Kuplista voisi tulla kuviin jälkiä. Keskeytykseen riittää hyvin puolisen minuuttia, jos allasta heiluttelee. Pääasia on, että kehite huuhtoutuu pois (tämä myös siksi, ettei kiinnite mene pilalle emäksisestä kehitteestä).

Kuten sanottu, seuraava vaihe on kiinnite. Kiinnitteeksi käy mikä tahansa valokuvaukseen tarkoitettu yleiskiinnite. Aineen koostumuksesta ja lioksen vahvuudesta riippuen kiinnitysaika on noin kahdesta neljään minuuttia. Kiinnite liuottaa valoherkän materiaalin pois paperin pinnalta ja tekee siis kuvasta pysyvän. “Ylikiinnityksen” vaaraa ei ole, joten kannattaa antaa kuvan olla kiinnitteessä hieman yliaikaa, jos on epävarma asiasta.

Viimeiseksi kuvasta täytyy huuhdella kiinnite pois juoksevan veden alla. Jos kehitän useampia kuvia kerralla, jätän yleensä kuvat vesikylpyyn ja huuhtelen kaikki kerralla. Huuhtelun jälkeen kuvat jätetään kuivumaan. Yleensä ripustan ne vain pyykkinarulle. Muovinen RC-paperi kuivuu huomattavasti helpommin kuin kuitupohjainen FB-paperi.

Paperikuvat ovat omalla tavallaan käsitöitä ja kouriintuntuvia. Jokaisella kuvalla on oma tarinansa, ja pimiössä tehty huolellinen työ tuntuu arvostuksena kuvia kohtaan. Siksi negatiiveja kannattaa kohdella huolellisesti ja säilyttää suojassa liialta valolta ja pölyltä; ovathan ne ainutlaatuisia alkuperäiskappaleita.