Luumupurkista kuvauskojeeksi — näin syntyy neulanreikäkamera

24. huhtikuuta 2013

Blogin nimi, Pimeys purkissa, ei ole täysin tuulesta temmattu. Kauan sitten filosofit ja tiedemiehet huomasivat, että jos pimeään huoneeseen päästää pienen reiän kautta valoa, vastakkaiselle seinälle muodostuu ylösalainen kuva reiän edessä olevasta maisemasta. Tällaista huonetta kutsuttiin latinaksi nimellä camera obscura, kirjaimellisesti “pimeä huone”.

Entäpä jos huonetta pienentäisi ja lisäisi reiän vastakkaiselle seinälle valoherkän pinnan? Tästä ajatuksesta syntyivät ensimmäiset neulanreikäkamerat. Ensimmäinen kuva otettiin vuonna 1850, eikä niistä ajoista juuri mikään ole muuttunut. Kameran voi yhä rakentaa lähes mistä tahansa purkista tai pahvilaatikosta. Tärkein ehto on, että purkin täytyy olla täysin valotiivis — purkissa on siis aivan pimeää. Valoherkkä materiaali voi olla valokuvapaperia tai filmiä.

Netistä löytyy paljon hyviä ohjeita kameroiden rakentamiseen. Yksinkertaisinta on aloittaa kameralla, jolla kuvataan tavalliselle rullafilmille. Filmin voi viedä valokuvausliikkeeseen kehitettäväksi, jos pimiötyöskentely oudoksuttaa. Populist on erinomainen malli tällaisesta kamerasta. Pieni kamera syntyy helposti myös esimerkiksi tulitikkuaskista.

Toinen vaihtoehto on rakentaa suurempi kamera ja kuvata valoherkälle paperille. Purkki voi olla suorakulmainen tai lieriön muotoinen. Paperia voi käsitellä ainoastaan pimiössä, joten kuvan ottamisen jälkeen täytyy suunnistaa kotiin vaihtamaan uutta paperia. Kuvat kehitetään pimiössä kemikaalialtaissa yksi kerrallaan. Laatikkokamera on parhaimmillaan hyvin yksinkertainen. Hyvällä suunnittelulla pääsee hyviin tuloksiin. Apuna on kätevä laskuri, jolla saa laskettua esimerkiksi ihanteellisen neulanreiän halkaisijan ja saavutettavan kuvakulman.

Minun kamerani on lieriön muotoinen pahvipurkki, jossa oli ennen kuivattuja luumuja. Kameraksi muuntamisen jälkeen sitä ei ole enää tunnistaa.

Olen tiivistänyt purkin ulkopuolelta monella sähköteippikerroksella. Sisäpinta on maalattu mattamustalla spraymaalilla, jottei valo heijastelisi seinämistä. Valkoinen paperi osoittaa paikkaa, johon valoherkkä paperi kiinnitetään.

Paperia vastapäätä purkissa on aukko, johon rei’itetty alumiininpalanen on kiinnitetty. Tarvitaan myös suljin: peitän reiän mustalla sähköteipin palasella. Kuvaa ottaessa teippi poistetaan, ja valoa pääsee paperille.

Käyttämäni paperin koko on 15x10 senttimetriä. Se mahtuu korkeutensa puolesta juuri ja juuri purkkiin. Välimatka reiältä paperille, purkin halkaisija tai “polttoväli”, on noin 12 senttiä. Tälle polttovälille ihanteellinen reiän halkaisija on noin 0.4 millimetriä, jonka mittasin työntömitan ja suurennuslasin avulla. Reiän voi painaa alumiininpalaseen esimerkiksi nuppineulalla. Oikeastaan neulaa kannattaa painaa vain kevyesti ja pyöritellä samalla. Näin reiästä tulee pyöreä, ja koko pysyy hallinnassa. Reiän reunoja kannattaa siistiä hieman esimerkiksi vesihiomapaperilla ympyräliikkein.

Lieriökamera tekee kuviin kalansilmän kaltaisen vääristymän, joka näkyy hyvin edellisen jutun kuvissa. Tavallaan pidän siitä, mutta seuraavasta kamerasta tulee luultavasti vaihtelun vuoksi suorakulmainen.

Neulanreikäkameroissa valinnanvapaus on rajaton: jos kyllästyn nykyiseen kameraan, voin rakentaa uuden vaikka heti. Purkkeja ja laatikoita on niin helppo löytää, että vain mielikuvitus on rajana. Omasta kamerasta kannattaa tehdä omanlaisensa näköinen: erilaisia kameroita on yhtä paljon kuin kuvaajia!