Digitaalinen neulanreikäkamera

29. toukokuuta 2013

Aina ei tee mieli sotkea kemikaaleilla pimiössä. Aina ei myöskään huvita kuvata mustavalkoisia kuvia. Etenkin kevään, kesän ja syksyn parhaina aikoina ulkona on paljon upeita värisävyjä, jotka jäävät mustavalkokuvissa täysin paitsi ansaitsemastaan huomiosta.

Digitaalinen neulanreikäkamera on vastaus näihin toiveisiin. Digijärkkärin voi nimittäin valjastaa helposti neulanreikäkameraksi. Tarvitaan vain ylimääräinen runkotulppa, pora, hieman alumiinifoliota, teippiä, sakset ja nuppineula. Digineulanreiällä aloittelijankin on helppoa ja turvallista ottaa ensiaskelet neulanreikäkuvauksen maailmassa.

Ensimmäiset neulanreikäkuvani otin aikoinaan kuvan mukaisella virityksellä. Päätin myöhemmin rakentaa samanlaisen uudelleen, koska halusin palata värillisten kuvien maailmaan.

Ensin tarvitaan järkkärirunkoon sopiva runkotulppa, jonka keskelle tehdään iso reikä. Sitten pieneen alumiinifoliopalaseen (juomatölkin palanenkin kelpaa) tehdään nuppineulalla varsinainen neulanreikä, jonka ihanteellinen halkaisija on hieman kamerasta riippuen 0,3 millimetrin tienoilla. Tämä folionpalanen kiinnitetään runkotulppaan reiän kohdalle. Voilà! “Neulanreikäobjektiivi” on valmis kiinnitettäväksi järkkärin nokalle. Hifistelijät voivat siistiä reiän reunoja hieman vesihiomapaperilla ja mustata palasen kääntöpuolelta.

Vaikka digikameran kenno onkin herkempi valolle kuin valokuvapaperi, valotusajat ovat silti useiden sekuntien luokkaa. Kamerajalusta on siis välttämätön. Valotusaikoja on onneksi helppo haarukoida ja kokeilla, kun kuvasta saa palautteen välittömästi.

Digineulanreikäkuvat ovat aika erilaisia kuin perinteiset, valokuvapaperille otetut kuvat. Siinä missä digikamera tarjoaa värit, terävyydestä joutuu tinkimään. Vaikka reiän tekisi kuinka huolella, digikuvista ei silti saa kovin tarkkoja. Tämä johtuu erityisesti siitä, että digijärkkärin kenno on alaltaan kovin pieni verrattuna esimerkiksi 15x10 senttimetrin valokuvapaperiin.

Kuvien epäterävyys ja värillisyys toisaalta ohjaavat mielenkiintoisen kuvakielen pariin. On pakko etsiä kuviin sisältöä valoista, varjoista ja suurista hahmoista ja muodoista. Digitaalinen neulanreikäkamera on omiaan voimakkaiden tunnelmien taltioimiseen ja onnistuu siinä ehkä jopa paremmin kuin perinteinen neulanreikäkamera. Värit sekoittuvat reunoilta hieman toisiinsa, ja uskon, että syksyllä tekniikka on varsin edukseen. Tunnelma on hieman unelias, impressionistinen. Ja olivathan Lensbaby-objektiivitkin taannoin muotia! Samanlaista suttua niillä tulee, paljon kalliimmalla vain.

Yksi varjopuoli tässä tekniikassa on: kaikki kameran kennolla olevat roskat ja pienet hiukkaset näkyvät kuvissa erinomaisen hyvin. Pahimmat olen kloonannut piiloon, mutta pieniä täpliä silti jää. Tätä tekniikkaa käyttäessä roskia kertyy myös kovin helposti lisää. Olen puhallellut oman kamerani kennolta roskia pois muovisella ilmapallopumpulla. En vastaa kuitenkaan kenenkään kennon likaantumisesta saati vikaantumisesta. Jos noudattaa huolellisuutta, ei vaaraa kuitenkaan pitäisi olla.