Vedoksia viherkasveilla?

18. heinäkuuta 2013

Otin taannoin selvää, miten pystyisin valmistamaan itse valoherkkää paperia, jolle kuvien vedostaminen onnistuisi. Syanotypia on eräs perinteinen menetelmä, josta syntyy sinisävyisiä kuvia. Valoherkkään pinnoitteeseen tarvittava kaliumferrisyanidi ei kuitenkaan kuulosta houkuttelevalta. Jotkut ovat myös kokeilleet toisintaa 1800-lukulaista vedostusmenetelmää valmistamalla valoherkän emulsion kananmunan valkuaisesta ja hopeanitraatista.

Koska olen pimiöpuuhissakin vältellyt erikoisten ja harmillisten aineiden käyttöä, en haluaisi kotitekoisissa vedoksissakaan poiketa linjastani. Suureksi ilokseni törmäsin lopulta menetelmään, jossa pinnoitetaan vesiväripaperia liuoksella, jota erotetaan viherkasveista! Englanniksi menetelmän nimi on anthotype, ja onpa joku keksinyt sitä suomeksikin anthotypiaksi nimittää (mielestäni moisessa sanahirviössä ei ole järjen häivääkään, vaan puhun mieluummin vaikka vihervedoksista). Onneksi löysin myös hyvän ohjeen (linkki näyttää valitettavasti olevan rikki nykyisin, 10.4.2020).

Menetelmä perustuu lehtivihreään, jota on suuria määriä viherkasvista liukenevassa nesteessä. Kuten yhteyttämisestä tiedämme, lehtivihreä reagoi valoon (erityisesti UV-aallonpituuksiin, joita auringosta tulee). Reaktio näkyy tässä tapauksessa siinä, että paperille sivelty kasviliuos valkaistuu, kun saa olla tarpeeksi kauan valossa. Kun paperiin länttää päälle kuvan, vaaleista kohdista pääsee enemmän valoa läpi kuin tummista, ja vihreään väriin syntyy sävyeroja, joista kuvavedos on erotettavissa.

Ei muuta kuin tuumasta toimeen! Melkein mikä tahansa viherkasvi kelpaa. Valitsin ensimmäiseen kokeiluuni pinaatin, sillä siinä pitäisi olla paljon lehtivihreää. Ostin pussillisen tuoretta pinaattia ja soseutin lehdet sauvasekoittimella. Ne menivät hienoksi vihreäksi mömmöksi, joka oli jo siinä vaiheessa varsin mehukasta. Laitoin kaksi kahvinsuodatinta päällekkäin, ja annoin nesteen valua niiden läpi lasipurkkiin. Kuten ohjeessa neuvottiin, edesautoin liukenemista kaatamalla suodattimeen jokusen tilkan denaturoitua alkoholia (Sinol käy hyvin). Pinaateista liukeni kauniin, syvän vihreän sävyistä lientä.

Seuraavaksi sivelin liuosta kuvapinnalle. Vesiväripaperia ei löytynyt, joten käytin jonkinlaista huokoista pahvia. Liuos on hämmästyttävän kauniin sävyistä! Sitä voisi käyttää vaikka vesivärinä.

Pahvien kuivuttua päätin tehdä ensimmäisen kokeilun, kun aurinkokin aina välillä yritti paistella. Aloitin yksinkertaisesti: otin viinimarjan ja koivun lehdet, ja laitoin ne pahvin päälle. Litistin systeemin valokuvakehyksen väliin ja vein aurinkoon illaksi.

Kuva taisi olla valottumassa kolmisen tuntia, kun totesin, ettei valoa enää ole merkittävästi. Avasin valokuvakehyksen, otin lehdet pois ja toden totta! Vihreä pinta oli suurimmaksi osaksi haalistunut kuten pitikin, ja lehtien alta paljastui tummempaa väriä. Näinkin lyhyellä ajalla lehtien siluetit erottaa selvästi. Joillakin kasveilla vedoksen valotusaika lasketaan viikoissa.

Pinnoitettuja pahveja on vielä jäljellä, ja aionkin kokeilla seuraavaksi oikeiden kuvien vedostamista. Pitää vain saada pidempi valotusaika. Aurinkoisia päiviä odotellessa, kuulemiin!